Tarinani

posted in: Tarinani 0

 

 

 

Hei kivaa että olet löytänyt tiesi minun blogiini. Toivon että viihdyt täällä ja saat itsellesi jotain arvokasta ja hyvää lukemista näistä teksteistä.  Ennen kuin lähden kirjoittelemaan niin ajattelin kertoa teille tarinani miten olen päätynyt tähän missä nyt olen.

 

Synnyin pienessä kunnassa maatilan tyttäreksi vuonna -76 loppuvuodesta. Aloitin koulutaipaleen vuotta aikaisemmin mitä oli tarkoitus. Ei sen takia että olisin ollut mikään välkky vaan kaveri meni sinä vuonna ja halusin samalle luokalle. Peruskoulu meni sujuvasti ja päättötodistuksen käteen saatuani ei ollut harmainta aavistustakaan mitä sitä tulevaisuudessa tekisi. Näin oli varmaan suurimmalla osalla, toiset jatkoi lukioon, mutta tiesin itsestäni ettei minusta sinne ole joten hain maa- ja kotitalouskouluun. Sieltä jatkoin maa- ja kotitalousyrittäjä linjalle. Valmistumisen jälkeen tein 3 kk töitä tämän alan parissa ja totesin ettei tämä työ ole minua varten.

 

Olin hakenut Lähihoitajaksi. Kävin testit ja pääsinkin syksyllä peruutuspaikan varmistettua. Aloitin opiskelut innokkaana ja kuinka ollakaan tämähän oli se mistä pidin. Työvuosia siinä tuli 18 vuotta joten pääsi jo täysi- ikäisyyteen. Kouluttauduin työn ohella vanhusten erikoisammattitutkintoon, merkonomiksi,  kauneuskonsulentiksi sekä kouluttajaksi, Sitten taas jokin vei minua eteenpäin. Hain Vuokatin urheiluopistoon ja pääsin. Valmistuin sieltä liikunnan ammattitutkinnosta, personal trainer ja yrittäjyyteen.  Tämän jälkeen olen opiskellut ravintovalmentajaksi, käynyt yrittäjän ammattitutkinnon sekä käynyt painonnoston ohjaaja koulutuksen. Talvella alkoi painonnoston valmentajakoulutus, mutta vallitsevan tilanteen vuoksi on siirtynyt toinen lähijakso.

 

Olen ollut ahkera käymään koulua, opiskelemaan uutta, mutta en tiedä olenko yhtään sen viisaampi kuin tuolloin päättötodistus kourassa. Tiedänkö vieläkään mikä minusta tulee isona? En tiedä ja hyvä niin sillä se tekee elämisestä motivoivaa. Ei ole ennustus palloa mistä voisin katsoa kuka ja millainen olen 5, 10, 20 vuoden päästä. Tiedänkö silloinkaan mikä olen isona? Tiedän ainakin se jo nyt että olen tyytyväinen tähän asti että olen opiskellut, elänyt vaihde rikasta elämää. Tehnyt asioita mitä olen juuri sillä hetkellä kokenut parhaakseni ja ne kaikki on tehnyt minusta minut. Eikös se näin olekin?

 

Miten olen sitten päätynyt alan vaihtajaksi? En ole ollut lapsena liikunnallinen. Toki aktiivinen puissa kiipeily, pyöräily ja muuten vain rauhaton persoona. Ainut kokemukseni on pesäpallosta joka ei sitten ollutkaan minun lajini. Vuonna 2000 lähtien olen alkanut pitää vapaa ehtoisesti jumppa piiriä. Nämä piirit laajeni niin jotta minun täytyi lähteä hakemaan lisää tietotaitoa kyseisestä ammatista. Niin ja nykyään vuodesta 2017 se on ollutkin minun ammatti, personal trainer päätyönä. Työ joka on muovautunut matkan varrella ja kehittynyt. Työ josta saan paljon enemmän kuin elantoni. Se työ on mitä rakastan. Se työ kumpuaa sydämestä, auttamisen halusta sekä kokemuksestani.

Elikkäs tälläinen persoona sitä täällä kirjoittelee. Toivottavasti haluat kuulla minusta vielä lisää tulevaisuudessa ja minun matkastani. Toki en kerro täällä sen enempää elämänkertaani vaan tarkoitus olisi kirjoitella hyöty sisältöä josta jokainen voisi ottaa sinne omaan elämäänsä jotain joka vie teidän matkaa terveellisempään ja energisempään elämään.

~ Paula

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *